Epäselvät sopimusehdot – miksi pikavippisopimus on usein tehty vaikeaksi ymmärtää

“Luulin ymmärtäneeni sopimuksen, mutta en ymmärtänytkään”

Moni pikavipin tai joustoluoton ottanut kertoo saman kokemuksen. Sopimus näytti ensisilmäyksellä tavalliselta. Tekstiä oli paljon, mutta mitään erityisen outoa ei osunut silmään. Vasta myöhemmin kävi ilmi, että sopimus sisälsi ehtoja, joiden merkitystä ei ollut ymmärtänyt lainkaan.

Usein kysymys kuuluukin, jos sopimus kerran allekirjoitettiin, eikö sen pitäisi sitoa?

Oikeuskäytäntö osoittaa, että asia ei ole näin yksinkertainen. Sopimus voi olla muodollisesti oikein, mutta silti kuluttajan kannalta liian epäselvä tai epäreilu.

Epäselvyys ei ole sattumaa

Pikavippisopimukset ja joustoluottosopimukset ovat usein pitkiä ja täynnä yksityiskohtia. Kulut, korot ja maksut on jaettu eri kohtiin. Olennaiset asiat eivät aina ole siellä, mistä kuluttaja niitä etsii.

Ammattimainen pikavippiyhtiö tietää:

• miten sopimustekstiä luetaan,
• mihin asioihin kuluttaja kiinnittää huomiota ja
• mitkä kohdat jäävät helposti huomaamatta.

Kun kokonaisuus on vaikeasti hahmotettava, vastuu ja riski siirtyvät kuluttajalle. Tämä palvelee yhtiötä, ei pikavipin ottajaa.

Oikeustapaus: ehdot olivat osin selkeitä, mutta kokonaisuus ei

Itä-Suomen hovioikeuden ratkaisussa pikavippisopimusta tarkasteltiin kokonaisuutena. Oikeus totesi, että yksittäiset sopimusehdot saattoivat olla sinänsä selkeitä, mutta sopimuksen kokonaisuus ei ollut tavalliselle kuluttajalle ymmärrettävä.

Erityisesti ongelmina olivat ne, että:

• kustannukset eivät hahmottuneet yhdellä silmäyksellä
• todellinen kokonaisrasitus jäi epäselväksi ja
• kuluttajan oli vaikea arvioida, mihin hän sitoutui.

Nämä olivat keskeisiä syitä siihen, miksi oikeus katsoi sopimusehdot kuluttajan kannalta kohtuuttomiksi.

Miksi epäselvä sopimus on kuluttajalle vaarallinen

Kun sopimus on vaikea ymmärtää:

• kuluttaja ei pysty arvioimaan riskiä
• päätös perustuu puutteelliseen tietoon ja
• velkasuhde syntyy ilman todellista käsitystä seurauksista.

Pikavippiyhtiö sen sijaan ymmärtää sopimuksen vaikutukset tarkasti. Se tietää, miten ehdot toimivat käytännössä ja millaiseen lopputulokseen ne johtavat ajan myötä.

Oikeuskäytännön valossa tätä ei voida pitää tasapuolisena sopimussuhteena.

Selkeys ei tarkoita vain luettavuutta

Usein ajatellaan, että sopimus on selkeä, jos teksti on luettavissa ja sanat ovat ymmärrettäviä. Oikeudellisesti selkeys tarkoittaa enemmän.

Sopimuksen tulee olla sellainen, että kuluttaja ymmärtää olennaiset ehdot, kustannukset ja velvoitteet hahmottuvat ja kokonaiskuva on realistinen. Jos tämä ei toteudu, sopimus voi olla kuluttajan kannalta kohtuuton, vaikka yksittäisiä ehtoja ei voisi moittia erikseen.

Epäselvyydellä pikavippifirma pyrkii siirtämään vastuun kuluttajalle

Pikavippisopimuksissa epäselvyys tarkoittaa käytännössä sitä, että:

• kuluttaja kantaa riskin,
• yhtiö hyötyy rakenteesta ja
• vastuu jää heikommalle osapuolelle

Hovioikeuden ratkaisussa painoarvoa annettiin juuri tälle epätasapainolle. Ammattimaiselta toimijalta edellytetään enemmän kuin kuluttajalta. Jos sopimus on rakennettu tavalla, joka tekee sen todellisista vaikutuksista vaikeasti ymmärrettäviä, vastuu ei voi jäädä yksin kuluttajalle.

Oikeudellinen näkökulma: epäselvyyttä tulkitaan kuluttajan eduksi

Kuluttajansuojalain mukaan epäselviä sopimusehtoja tulkitaan kuluttajan eduksi. Lisäksi sopimusehto voidaan sivuuttaa, jos se on kuluttajan kannalta kohtuuton.

Tuomioistuin tarkastelee:

• sopimuksen rakennetta,
• ehtojen sijoittelua ja
• sitä, mitä kuluttaja on voinut ymmärtää sopimusta tehdessään.

Juuri nämä seikat nousivat ratkaiseviksi myös hovioikeuden arvioinnissa.

Mitä tästä on hyvä ymmärtää

Jos pikavippisopimus tai joustoluottosopimus on osoittautunut myöhemmin vaikeasti ymmärrettäväksi, kyse ei ole välttämättä huolimattomuudesta. Oikeuskäytäntö osoittaa, että ongelma voi olla sopimuksen rakenteessa ja esitystavassa.

Näiden tilanteiden arviointi edellyttää sopimusasiakirjojen ja tapahtumien huolellista kokonaisarviointia. Kyse ei ole yksittäisestä lauseesta, vaan siitä, miten sopimus toimii kokonaisuutena käytännössä.